ensimmäinen tunnustus

Unikuulta sain ihka ensimmäisen tunnustukseni, suuri kiitos siitä! Olen hyvin otettu. Olin aivan ihmeissäni, että tällaisen sain, onhan blogini vielä ihan "vauva", eikä lukijoitakaan ole kuin kourallinen. Silti jokainen lukija ja kommentti lämmittää mieltä kovasti. Vielä ei taida olla arpajaisten aika, vaikka mieli tekisi ihan hirveästi sellaista järjestää, kun kerta muutkin :D

Tähän kuuluu kertoa 8 asiaa:

1. Lapsena äidin ommellessa, istuin siskoni kanssa ompelupöydällä vieressä katsomassa ja kyselemässä. Itse asiassa tein sitä teiniksi asti, tosin välillä se meni sitten niin päin että äiti joutui istumaan vieressä ja opettamaan.

 Nyt oma tyttäreni tekee juuri tuota samaa, istuu vieressä ja kyselee ja kyselee ja kyselee, taukoamatta!! Välillä se potuttaa kovastikkin, mutta yritän aina siinä vaiheessa muistaa, miten kiva oli istua äidin vieressä katsomassa ompelua. Ja hatunnosto äidille, kun pitkäjänteisesti jaksoi opettaa ja vastailla kysymyksiin hermostumatta :D

2. En voi pitää jätskitikkua paljain sormin kädessä, vaan jätskipaperin on oltava siinä välissä. Siitä tulee sellainen kammottava olo, kuin vihlonta tai liitutaulun raapiminen. Yöks.

3. Olen opinnäytetyötä vaille valmis vestonomi

4. Ompelin tänään ensimmäisen kerran Ottobren kaavoilla. Testasin kahta kaavaa, ja olivat hyvin istuvia.

5. Aloitan aina monta asiaa kerralla, ja sitten melkeinpä puolet jää kesken, ja saatan tehdä asian valmiiksi kuukausien kuluttua, tai pyöritellä ympäriinsä vuodenkin ja lopulta heitän roskiin.

6. Raskausaikana, kun sain tietää odottavani poikaa, olin aivan paniikissa, ettei pojille ole olemassa kauniita vaatteita :D Kuinka kestän, etten saa ostaa mitään vaaleanpunaista tai mekkoja?? No, pojan synnyttyä huomasin onnekseni olevani väärässä. ( ja kyllä, koitin laittaa jotain vaaleanpunaista Oskarillekin, miehen kielloista huolimatta, mutta oli se jotenkin hölmön näköistä)

7. Ennen en pitänyt vihreästä väristä, mutta Oskarin synnyttyä olen haalinut pojalle paljon vihreää vaatetta, koska karsastan babyvaaleansinistä, jota on paljon tarjolla poikavauvoille. Nykyään pidän jopa limenvihreästä :)

8. Pitkäaikainen salainen haaveeni on ollut perustaa jonkinlainen yritys tai nettikauppa, joka myisi käsityönä tehtyjä lastenvaatteita. En ole kuitenkaan uskaltanut/saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään, jotta saisin asiaa vietyö eteenpäin. Nyt haave on taas alkanut nostamaan päätään ja saatan oikeastikkin avata jonkinnäköisen puodin. Pelottaa vain se, että menestyisinkö, ja missä ja kuinka saisin markkinoitua itseäni ja olisiko yleensäkkään kysyntää.